Kuinka moni jäisi kaipaamaan, jos et enää takaisin tulisikaan? Ehkä on parasta unohtaa, elämä on jatkuvaa.

Ihmisen sydän pelkkä viiva vaan eikä jatkuva ympyrä laisinkaan.

Ja ympäriltä haihtuu kaikki muu. Aurinko mustan pilven takaa heijastaa rumaa maailmaa. Sinun maailmaasi.

Muut ei sitä nää, vihlovaa kipua rinnassa, kun seisot lumihangessa. Ei maailma sitä ansaitse, niin kaunista ja puhdasta.

Ihmiset kummittlee mielessä-niin vähän aikaa ennen viivan loppuunpalamista ja elämän katoamista.

Ja niin musta pilvi elää ja kuun hohteen salaa, jolloin olet onnellinen. Kerrankin et näe rumaa maailmaa. Sinun maailmaasi. 

Ihan eka kokeilu suomeksi IKINÄ! Toivottavasti joku tykkää... :)