Jos ajatellaan maailaman kannalta niin eikö juuri empiirinen ajattelu olisi hyväksi? Pitäisikö meidän näyttää ihmisille, Pro Life Suomi-sivujen tapaan (repeytyneen sikiön tilalle vain kauhukuava tulevaisuudesta), mitä me saamme aikaiseksi jos emme ala toteutta kestävää kehitystä muutenkin kuin teoriassa?

 Kuka saastuttaa kuka ei? Empiirinen ajattelutapa saattaa etsiä syyllistä, mutta myös auttaa parantamaan tapojamme. Siitä en sitten tiedä onko se jo liian myöhäistä...

 Mitä filosofin tulee ajatella tässä tilanteessa? Miten suhataua? Mitkä ovat eettiset faktat ja mitä muita normeja kuin väärinymmärrettyä utilitarismia voisi hyödyntää?