Saisiko olla taidetta? Sitä kysyy joskus itselään. Ei sitä aina näe kättä pidemmälle, mutta kenties sielun silmällä pystyy havaitsemaan, jotain aivan muuta, jotain sanoin kuvaamatonta.

Veto, veto ja värijuovat saavat muodon. Mikä se on, mitä siitä tulee? Ei sitä kukaan tiedä. Pitää vaan antaa käden liikkua ja mielen johdattaa.

Ehkä myöhemmin saa nukkua tai valvoa, mutta nyt transsin kosketus on voimakas. Saako se minut kiinni vai annanko sen koskettaa? Ei huolta huomisesta sillä väri on sininen, sininen kuin taivas. Niin puhdas. 

Mitä minä voin? Olenko osa värien kirjoja, mustaa ja valkoista. Kahvia ja tupakkaa, kitkerää. Ei sokeria. Keltaista, kultaa. Mihin suuntaan?

Aurinko häikäisee ja taulun rosoinen pohja on tyhjä. Sivellin tärisee jännityksestä. Kastan väriin vihreään ja hengitän syvään. Olen valmis, olen ollut jo kauan.

Veto, veto, veto...