Näen kuinka se yrittää laukkuusi.

Parka ei tiedä tulevansa tallotuksi.

 

Kävele jalat maassa varovasti, pää pilviin kohoen.                                                                                                                          

Kasvosi käännä tuulen kuiskauksiin, veden pintaa hipoen.

 

"Tule" ääni kuuluu, vuoren seinistä kaiku kantautuu.                                                                                                                             

Heinä pellossa risti ruohon korsista taipuu.

 

Taivaanrantaan vajoaa puolet meren ulappaa.                                                                                                                                     

Siveltimen vedolla vangitsin sen, maailman kauniimman puolen.

 

Kyynel vierähtää, verta vuodatetaan.                                                                                                                                                   

Tunnet tuskaa, mutta huutosi ei tuo rauhaa.

 

Nopeammin, nopeammin turvaan kiven koloon suojaisaan.                                                                                                          

Kankaan karhea pinta, saavutettu unelma.